Kun Brexit ja pandemia kolkuttelivat ovella, britit hamstrasivat vessapaperia, säilykkeitä ja käsidesiä. Vuosi sitten tähän aikaan pohdin kaupassa, saisinko enemmän syötävää gluteenittomasta erikoismaissijauhosta vai italialaisesta ylihinnoitellusta pastajauhosta, sillä muuta ei ollut jäljellä.
Kukaan ei kuitenkaan huomannut ostaa puutarhatonttuja. Juuri niistä on nyt pula.
”Emme ole nähneet puutarhatonttua kuuteen kuukauteen”, länsienglantilaisen puutarhakeskus Highfield Garden Worldin apulaismanageri kuvasi tilannetta uutishaastatteluissa tällä viikolla. Ensiksi pandemia teki briteistä viherpeukaloita, mikä räjäytti tonttujen kysynnän. Nyt on paljastunut, kuinka maaliskuinen Ever Given -rahtilaivan aiheuttama tukos Suezin kanaalissa on tukkinut myös tonttumateriaalitoimitukset muualta maailmasta, ja puutarhaliikkeet joutuvat myymään eioota.
En voi kuitenkaan syyttää tontutta jääneitä brittejä, sillä niiden suosio on tullut yllätyksenä. Viimeksi ne olivat kovassa huudossa 70-luvulla, kun markkinoille ilmestyi bikineihin puettuja ja smurffeiksi naamioituja tonttuja, aurinkoenergialla piereksiviä versioita ja anatomiallaan ylpeileviä malleja.
Monelle tontut ovatkin merkki tyylittömyydestä. Esimerkiksi vuosittaisen Chelsea Flower Show -puutarhanäyttely on kieltänyt tontut yli sadan vuoden ajan. Poikkeuksena oli näyttelyn satavuotisjuhla vuonna 2013, jolloin julkkisten kuten Elton Johnin ja Judi Denchin maalaamia tonttuja myytiin rahan keräämiseksi hyväntekeväisyyteen.
Lisäksi tonttujen suosio on politisoitunut. HomeProtect-vakuutusyhtiön tekemän kyselyn mukaan 46 prosenttia ihmisistä, joilla on pihassaan kuusi tai useampi tonttua, äänesti populistipuolue UKIP:ia. Onkohan Suomen suurin tonttukokoelma Timo Soinilla vai Ano Turtiaisella?
Puutarhatontuilla on kuitenkin niin pitkät juuret, että muodin vaihtelut tai raaka-aineongelmat tuskin kitkevät niitä koskaan täysin. Ensimmäiset koristetontut saapuivat Englantiin Saksasta 1800-luvulla. Edelläkävijänä oli baronetti Charles Isham, joka täytti puutarhansa sadalla tontulla — ja uskoi myös niihin elävinä olentoina. Ainoa kokoelmasta säilynyt tonttu, Lampy, kiertää nyt tonttukonferensseja ympäri maailmaa miljoonan punnan matkavakuutuksella.
Toisenlaisia tonttuja oli tosin jo paljon aiemmin: Rooman keisari Hadrianus asutti palatsinsa puutarhoissa erakkoja. 1700-luvulla myös britit innostuivat koriste-erakoista. Tehtävään palkatut erakot eivät saaneet puhua kenellekään, peseytyä tai muuten siistiä itseään. Pitkät karvat ja kynnet oli haluttu look.
Oikeastaan tämä kuulostaa samalta, miltä suuri osa ihmisistä näyttää kuukausien koronarajoitusten jälkeen. Eiköhän puutarhaliikkeiden ongelma ole tällä ratkaistu.
Lontoo kuittaa 
Yksi vastaus artikkeliiin “Puutarhatontut politiikan ja globalisaation ytimessä”